Esko Kiviranta- Edustajasi Eduskunnassa -

Valuvatko kuntien tehtävät maakuntahallinnolle?

(Julkaistu Käytännön Maamies -lehden numerossa 2/2016)

Hallitus teki 7.11.2015 historiallisen päätöksen maakuntahallinnosta ja sosiaali- ja terveystoimen aluehallinnon raameista. Kaikki manner-Suomen 18 maakuntaa saavat oman maakuntahallinnon.

Kaikki maakunnat olisivat myös sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäjinä. Sote-alueita olisi kuitenkin vain 15, joten jotkut maakunnat järjestävät sote-palvelut yhdessä toisen maakunnan kanssa. Hallitus ei vielä ole tehnyt päätöstä siitä, mitkä nämä maakunnat ovat.

Maakuntahallinto toteutuu vuoden 2019 alusta. Maakuntavaltuustot valitaan suoralla kansanvaalilla. Puoluesihteerien työryhmässä on päädytty ratkaisuun, jonka mukaan ensimmäiset maakuntavaalit järjestettäisiin lokakuussa 2017 yhdessä kunnallisvaalien kanssa. Tämä merkitsisi nykyisten kunnanvaltuustojen vaalikauden pitenemistä neljästä viiteen vuoteen.

Sote-palvelujen rahoitus

Ratkaisematta on, miten sote-palvelujen rahoitus hoidetaan tehtävien siirryttyä kunnilta maakuntahallinnolle. Sosiaali- ja terveystoimen menoja ei enää maksettaisi kunnan budjetista, koska perustuslaki ei sitä salli. Eräs kaavailu rahoituksen alkuratkaisuksi on valtion erillinen sote-vero, joka käyttäytyisi kunnallisveron tavoin myös kunnallisverotuksen vähennysjärjestelmä huomioon ottaen. Tämä tekisi valtion sote-verosta progressiivisen, kuten kunnallisverokin tosiasiassa on erityisesti ansiotulovähennyksen vuoksi.

Toisaalta on katsottu, että pysyvässä rahoitusmallissa päätäntävallan ja rahoitusvastuun tulee merkittävältä osaltaan olla samassa paikassa eli maakuntavaltuustolla. Uudistuksen virkamiesvalmistelusta vastaava alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti on sanonut, että itsehallintoalue ilman verotusoikeutta on kuin valtionyhtiön suoralla kansanvaalilla valittu johtokunta. Toiminta ei Pöystin mukaan voi kokonaan nojautua valtion avoimeen piikkiin. Maakuntahallinnolla pitää olla joku kannuste taloudellisuuteen ja säästäväisyyteen.

Todennäköisiin vaihtoehtoihin kuuluu siis ainakin pitemmällä tähtäyksellä maakuntavero, joka täydentäisi alueellisesti tasapuoliset palvelut varmistava maakunnan valtionosuus, kuntien valtionosuuksien tapaan. Maakuntavero ei saisi kovin paljon vaihdella maakunnittain.

Jatkovalmistelussa on ratkaistava, miten kunnallisveroprosenttien alentaminen on toteutettavissa, kun sosiaali- ja terveystoimen rahoitusvastuu poistuu kunnilta. Tilanne on uusi, joten ei ole olemassa eduskunnan perustuslakivaliokunnan valmista kannanottoa kunnallisveroprosenttien alentamispakon suhteesta kunnalliseen itsehallintoon. Asia ratkeaa vasta lainsäädäntöprosessin aikana, kun eduskunnan perustuslakivaliokunta antaa siitä lausunnon.

Kiinteistöveroprosenteille on voitu asettaa ala- ja yläraja. Mikäli perustuslakivaliokunta katsoisi, ettei kunnalliselle tuloveroprosentille kuitenkaan voida asettaa kattoa, voi olla vaikeaa saada kaikki kunnat alentamaan kunnallisveroprosenttejaan sosiaali- ja terveystoimen vero-osuutta vastaavasti. Kunnallisveroprosenttien keskitetty kaikkia kuntia koskeva pakollinen samansuuruinen alentaminen lainsäädännöllä voisi tällöin olla perustuslakivaliokunnallekin kelpaava ratkaisu.

Mitä tehtäviä maakunnille, mitä jäisi kunnille?

Korkeimman hallinto-oikeuden hallintoneuvoksen virasta eläkkeellä oleva, sprintterinä mainetta niittänyt Lauri Tarasti sai 20.11.2015 hänelle sopivan pikatehtävän tehdä 22.1.2016 mennessä selvityshenkilönä esitys siitä, mitkä tehtävät sote-palvelujen lisäksi siirtyvät maakuntahallinnolle. Tarastin selvitys oli äärimmäisen yksityiskohtainen ja jäi huonon jäsentelyn vuoksi vaikeasti hahmotettavaksi.

Jo aiemmin on pidetty selvänä, että maakunnan liitoille kuuluvat tehtävät ja ELY-keskusten elinkeinotoiminnan kehittämiseen liittyvät tehtävät siirtyvät maakunnille. Nyt Tarasti esittää, että myös nykyisin TE-toimistojen hoitamien elinkeinotoiminnan kannalta tärkeiden yritys- ja työvoimapalvelujen järjestämisvastuu siirtyy maakunnille. Samoin pelastustoimi siirrettäisiin maakunnille.

Helsingin Sanomat arvioi pääkirjoituksessaan, että maakuntahallinnon toteuduttua kunnille jää vain sellainen tehtäväkokonaisuus, jota voisi kutsua talonmieskunnaksi. Jos Tarastin esitys toteutuu, Helsingin Sanomat ei ole varsin väärässä.

Kunnille näyttäisivät jäävän varmuudella peruskoulu, päivähoito, vapaa-ajan toimi sekä elinkeinopolitiikka ja kunnan muu kehittäminen. Myös lukiot ilmeisesti jäisivät kuntien vastuulle, kun taas toisen asteen ammatillisen koulutuksen asemasta on käyty keskustelua.

Maataloushallinto siirtyisi kunnista ja aluehallintovirastoista pääosin maakuntien ja osin keskusvirastojen Eviran ja Mavin hoidettavaksi. Maakunnille siirtyisi myös kunnallisille paikallisyksiköille nykyisin kuuluva lomituspalvelujen hallinnointi, samoin kuin eläinlääkäripalvelujen järjestämisvastuu.

Kaiken kukkuraksi Tarasti esittää, että järjestämisvastuu rakennusvalvonnasta kuuluisi maakunnille, mutta sellainen kunta tai kunnat yhdessä, jotka täyttäisivät rakennusvalvonnan palvelujen tuottamisen vähimmäisedellytykset, voisivat kuitenkin halutessaan ottaa nämä tehtävät hoitaakseen maakunnalta. Käytännössä pienten maaseutukuntien rakennusvalvonta, johon sisältyy myös rakennuslupien myöntäminen, olisi tulilinjalla. Kun tähän lisätään Tarastin esitys, jonka mukaan maakunnalle kuuluisi maakuntakaavan laatimisen lisäksi myös kuntakaavoituksen edistämis- ja ohjaustehtävät, voi kysyä, mitä jäisi jäljelle etenkään pienten maaseutukuntien itsenäisestä asema- ja yleiskaavoitusvallasta.

Varsinais-Suomen vaalipiiri