Esko Kiviranta- Edustajasi Eduskunnassa -

Hyvinvointivaltiolla on hintansa

(Julkaistu Käytännön Maamies -lehden numerossa 5/2014)

Pääministeri Jyrki Kataisen hallitus sai aloittaa hyvistä lähtökohdista kesäkuussa 2011. Kataisen hallituksen aikana julkisen velan kasvu ja veroasteen nousu on ollut varsin ripeää. Julkinen velka on ylittämässä kriittisenä pidetyn 60 % bruttokansantuotteesta. Tämä on EU:n perussopimuksen 126 artiklaan kirjattu liiallisen velan välttämisen raja, joka on syytä ottaa vakavasti. Näin on siitäkin huolimatta, että Suomen julkisen velkaantumisen taso on velan nopeasta kasvusta huolimatta edelleen euroalueen alhaisimpia. Tilanteen ongelmallisuutta lisää kuitenkin se, että kokonaisveroaste on jo kipuamassa yli 46 %:n.

Suomen valtion vuoden 2014 budjetin loppusumma on noin 54 miljardia euroa. Viime vuosina budjetista noin 7-9 miljardia euroa on katettu velalla. Budjetti on perustunut keskimäärin noin 15-prosenttisesti velkaantumiseen. Euron kriisistä johtuva alhainen korkotaso on antanut harhaisen kuvan velkaantumisen vaikutuksista. Moni työpaikkansa säilyttänyt kokee, että puheet talouden ongelmista ovat yliammuttuja.

Vain viennin vetoon perustuva taloudellinen kasvu voi pelastaa Suomen pälkähästä. Valon merkkejä onkin nähtävissä eri puolilla maailmaa, etenkin Kaakkois-Aasiassa ja Yhdysvalloissa. Euroalueella ei merkittävää kasvua ole näköpiirissä poikkeuksena Saksa, joka nyttemmin ainoana hyötyy euroalueen valtioiden keskinäisestä kiinteästä valuuttakurssista. Yleisestihän on tiedossa, ettei saksalaisille talouden hoitamisessa pärjää kukaan.

Hyviä yritysideoita on vähän ja ne ovat usein sattuman satoa. Varmaa on, että hyvälle yritysidealle löytyy rahoitus ja että idean ollessa hyvä yksityisen pääoman riskinottokynnys ylittyy. Valtion tehtävänä on lähinnä luoda suotuisat puitteet yrityksille. Vain harvoin riski on niin suuri, että tarvitaan valtion mukaan tuloa omistajaksi. Telakkateollisuus voi olla tällainen ala.

Valtiolla on sinänsä hyvät mahdollisuudet olla mukana yritysten rahoituksessa esim. myymällä Solidiumiin parkkeerattuja ei-strategisia pörssiosakeomistuksiaan, joita on noin 8,5 miljardin euron edestä. Tässä luvussa eivät ole mukana Solidiumin ulkopuolella olevat strategiset omistukset, joita ovat lain nojalla valtioenemmistöisten pörssiyhtiöiden Fortumin, Neste Oilin ja Finnairin osakkeet. Näiden yhtiöiden pörssiarvo on noin 10 miljardia euroa.

Valtion Solidium-omistuksista monet ovat varsin globaalisti toimivia pörssiyhtiöitä, joiden pääoman tuotto ja myös jaettu osinkotuotto ovat korkeita. Työ- ja muut toimintatulot menevät suurelta osin muihin maihin.

Valtiota voidaan toki populistisesti syyttää passiivisesta osinkojen odottelusta. Pohdittaessa vakavasti Solidiumissa olevien pörssiomistusten myyntiä joudutaan arvioimaan sitä, saataisiinko myynnistä kertyvillä varoilla pitkällä tähtäyksellä muuta kautta Suomeen parempi yhteenlaskettu panoskorvaus sekä pääoman tuotto että työllisyysvaikutukset huomioon ottaen. Usein on käynyt niin, että suomalainen yritys on jouduttu myymään turhan varhaisessa vaiheessa ulkomaille, kun pääomat eivät ole riittäneet globaaleilla markkinoilla onnistumiseen.

Suomen Pankin tutkimusosaston ja myöhemmin rahoitusmarkkinaosaston päällikkönä toiminut valtiotieteen tohtori Heikki Koskenkylä on laatinut pari kuukautta sitten ilmestyneen kirjasen otsikolla "Suomen talous ja talouspolitiikan linja - miten Suomi saadaan uudelleen nousuun?" Esitän seuraavassa joitakin Koskenkylän johtopäätöksiä.

Suomen julkiset menot suhteessa bruttokansantuotteeseen olivat viime vuonna EU-maiden korkeimpia, 57 %. Vastaava luku oli Tanskassa 59,2 ja Ranskassa 58,8 %, mutta Ruotsissa 51,9, Saksassa 44,2 ja Yhdysvalloissa 37,2 %. Euroalueen keskiarvo oli 49,8 %. Koskenkylä arvioi, että Suomen julkisen talouden koko suhteessa bruttokansantuotteeseen tulee pitkällä aikavälillä saada 45 %:n tasolle. Tämä merkitsisi julkisten menojemme suhteellista supistumista ainakin viidenneksellä vuoteen 2013 verrattuna. Näin kokonaisveroaste saataisiin laskemaan yli kuusi prosenttiyksikköä 46 %:sta alle 40 %:n tasolle. Koskenkylän mukaan supistuva yksityinen sektori ja pienenevä vientiteollisuus eivät kykene kannattamaan nykyisen tasoista julkista sektoria ja hyvinvointivaltiota.

Vastaavasti Koskenkylä katsoo, että yksityisen sektorin kokoa tulee kasvattaa. Tämä tapahtuu yrittäjyyttä, investointeja ja riskinottoa monin eri keinoin edistämällä. Uusia yrittäjiä tarvitaan kymmeniä tuhansia lisää. Pääomamarkkinoita on kehitettävä.

Työmarkkinoiden joustoja on Koskenkylän mukaan lisättävä. Hän katsoo, että kolmikannasta ja työehtosopimusten yleissitovuudesta on luovuttava. Niitä ei ole muissa maissa. Yrityskohtaista sopimista on lisättävä olennaisesti. Tutkimusten mukaan yleissitovuus heikentää olennaisesti työllisyyttä.

Energiapolitiikassa on edistettävä voimallisesti kotimaisen uusiutuvan energian tuotantoa ja käyttöä. Energia-alan verotusta on tarkistettava tältä pohjalta.

Koskenkylän mukaan tarvitaan useita vuosia kestävä hyvin maltillinen palkkojen nousukausi eli reaalipalkkojen lievä lasku ainakin seuraavien viiden vuoden ajan. Vientisektorin tulee määrittää palkankorotuksen taso. Suomessa on Koskenkylän mukaan maailman pisimmät lomat. Niitä tulisi hänen mukaansa lyhentää.

Ainakin Koskenkylän teesit osoittavat tekijältään melkoista siviilirohkeutta ja herättävät varmasti ajatuksia.

Varsinais-Suomen vaalipiiri